Leivontaa pienten lasten kanssa - mitä tehdä?

Minulla on innokkaat apurit iältään 4v ja 2v. Sitä en muista että minkä ikäinen oli esikoinen kuin aloitti, veikkaan että alle kaksi vuotta. Pipareilla varmasti aloitettiin, mutta nykyään sujuu jo vaikka mikä. Muffarit on suosikkeja. Esikoinen myös rakastaa sokerimassan kanssa tekemistä. Hänen näpeistään tulee hauskoja koristeita. Kuopuksen kanssa on ongelma että kaikki päätyy suuhun

Mun lapset alkaa olla jo aikuisia, mut ne on olleet mukana leipomassa pipareita ihan nakerosta asti, syöttötuolissa istuivat vielä.
Pullaa on päässyt leipomaan varmaan kolmen vanhana, kun on uskonut, ettei sitä raakaa pullapalleroa kuulu työntää kokonaisena suuhun
Yhdessä leipominen on ollut ihan parasta yhdessäoloa, suosittelen kaikille.

Esim. jotain muffineita, joissa vain kaikki aineet sekoitetaan kaapimella sekaisin tai pikkuleipiä, joista tehdään uunipellille vaan kasoja lusikalla?

Pikkuleivät, muffinssit, pullat ja tietenkin mukaan kaikkeen leipomiseen auttamaan jollain tapaa, vaikka juuri siihen jauhojen lisäämiseen ja tärkeinhän on tietenkin sen kulhon putsaaminen (se on omasta lapsuudestakin jäänyt parhaiten mieleen leipomuksista )

Meillä esikoinen on innokas pieni leipuri ja paljon yhdessä leivotaan.Kakkujen teosta poika tykkää ylikaiken mutta voiton taitaa viedä ruoanlaitto isän kanssa.

täällä leipurinapulaisena on 1v 10k oleva pikuherra jonka on aina äitiä päästävä auttamaan. Yleensä herra sitten pääsee avuksi sekoittamaan lusikalla aineksia kulhossa yai kaatamaan lisäykset kulhoon jos sähkövatkain on käytössä. Leipien vaivaaminen pöydällä on hommaa mitä ei millään pikumies malttaisi lopettaa. Joskus ollaan tehty sitten ihan ajatuksella että herra leipoo ja äiti vain auttelee ja silloin syntyy pipareita tai esim. korvapuusteja tai muita pullia.

Pullat, sämpylät, piparit sopii minusta hyvin pientenkin lasten kanssa tehtäviksi. Tai esimerkiksi pizza, jossa pienet sormet voivat auttaa ensin taikinassa, sitten kaulinnassa ja lopuksi ripotella täytteitä.

Itelläni ei oo lapsia, mutta siskonlasten kanssa ollaan leivottu aika pienestä asti yhessä. Pullien leipominen tuntuu olevan yks hauskimmista hommista. Jopa alle kaks vuotias poika jakso väännellä ja käännellä taikinaa. Saatin jopa tän pienemmänki kanssa jotain uuniin asti. Ja niitä omia tuotoksia oliki sit kiva syyä ite ja viiä kotiin tuliaisina.

6-vuotiaani tyo on esim muffineja leipoessa laittaa paperit muffinivuokaan, mitata jauhot/sokerit yms, minun tarkkailun alaisena. Ja sekoitella osaa 2- ja 4-vuotiaanikin. 6-v. osaa myos tayttaa muffinikuppeja. Sampyloita tai pullaa leipoessa lapset saavat omat taikinakonttinsa, ja saavat niista tehda mita haluavat. Varsinkin tuon 2-vuotiaan leivista tulee melko.... jauhoisia. Pellille ne paasee, mutta joskus lapset eivat halua syoda kuin aitin tekemia - ja antavat omatekoiset aitille tai isalle lahjaksi Ja pipareitakin on kiva koristella lasten kanssa, se on kylla melko sotkuista, eika niita sitten vieraille tarjota Meinaa nimittain sormet kayda suussa vahan valia.

Meillä hieman alle 3-vuotias saa mitata jauhot, leivinjauheet yms. määrät voi olla välillä sinne päin.. Muttei haittaa mitään. Nyt on halunnut jo jonkin aikaa tehdä pipareita, että vois käyttää omia muotteja. Ajan puutteen vuoksi se on kumminkin jäänyt vielä. 10kk ikäinen poikakin haluaa tulla katsomaan mitä puuhataan ja pääseekin aina syöttötuolissa istumaan ja katsomaan puuhia.

Meillä tuo vanhempi (alle 2-vuotias) on tehnyt mun kanssa kinkkupiirakkaa ja pitsaa! Täytteiden ripottelu on helppoa tuon ikäiselle. Pipareitakin tehtiin mutta hän söi vaan taikinaa. Pitsa on musta tosi hyvä vaikka minkä ikäiselle.

Pikkujätkän osallistuminen on toistaiseksi jäänyt lähinnä syöttötuolissa istumiseksi ja tahdin pöytään hakkaamiseksi äiskälle lusikalla/kauhalla/millä tahansa käteen osuvalla. Sämpylätaikinaan ollaan kuitenkin tutustuttu lähemmin jo pariinkin otteeseen, kakkua koristeltu ja taikinoista maisteltu pieniä nokareita. Poika tuntuu muutenkin viihtyvän keittiössä miun touhuja seurailemassa, kotiutumisesta saakka on ollut mukana. Ja sähkövatkaimen ääni toimii meillä loistavana unihiekkana

Meillä on viisi pikkupoikaa, vanhin 7v. Leivomme yhdessä aikalailla kaikkea. Pullaa, sämpylöitä, ässäkeksejä, kauralastuja ja kaikkea vatkattavaa hyvää.

Meillä lapset on osallistuneet leivontaan ihan pienestä saakka kaatelemalla mitattuja aineita kulhoon ja sekoittelemalla. tykkäävät kovasti tuosta. esikoinen on tykännyt aina myös kovasti sähkövatkaimella vatkaamisesta (eli pitää vatkaimesta kiinni ja siinä se). Piparit ja pullat (ja munkit) on myös helppoja ihan pientenkin kanssa tehdä. Pullat varsinkin, meillä on riittänyt ihan pienille yksi pullataikinan nokare koko siksi ajaksi, että itse on saanut pyöritellä muista ihan rauhassa pullia.
Nykyään tuo 5v osaa jo auttaa tosi taitavasti erilaisisdsa leiomisissa, nätisti laittelee esim. kaurakekien nokareita pellille tai taikinaa muffinssivuokaan tms.

Meidän ukkeli tykkää seurata vierestä ja välillä vaikka sekoittaa taikinaa tms. Ja tietty keksejä on kiva painella muoteilla =)

No me olemme sitten se poikkeusperhe, jossa ei leivota koko perheen voimin... Lapsia löytyy kaksi (3- ja 4-vuotiaat), mutta näiden kanssa touhuaminen menee kyllä yleensä säheltämiseksi ja sotkemiseksi, eikä tämä heikkohermoinen äiti kestä moista. Meillä ei myöskään leivota juuri koskaan muuten vain, vaan johonkin nimenomaiseen "tilaisuuteen", joka tarkoittaa yleensä lasten synttäreitä, koska vieraita ei paljon muulloin käy (eikä normaaliin ruokavalioomme sisälly pullat, piparit, keksit, piirakat, sämpylät tai vastaavat tuotteet). Silloin tämä edellä mainittu äiti yrittää pistää parastaan, jotta pöydän antimet näyttäisivät näteiltä, eikä asiaa takuulla auta kaksi paria vikkeliä, omapäisiä ja malttamattomia käsiä, jotka tekevät mitä tahtovat.

Joka tapauksessa, lapset ovat kyllä saaneet joitain kertoja auttaa ja osallistua. Seuraavassa joitain esimerkkejä.
Isänsä kanssa ovat tehneet pizzaa, jossa ovat auttaneet täytteiden laittamisessa. Joskin täytteet ovat aina kahdessa keossa (toinen toisen lapsen keko ja toinen toisen) ja - kuten edellä olikin mainittu - suuhun menee iso osa, ellei vieressä vahdita haukan lailla.
Kertaalleen tein myös lasten kera suolaisia hyrriä, jolloinka myös auttoivat juurikin täytteiden levittämisessä.
Piparkakkuja teimme viime jouluna, mutta hiukan hankaluuksia oli siinäkin. Tänä vuonna koitetaan ehkä uudemman kerran, jos vaikka kuusenkoristeiksi.
Missään vatkaushommissa kumpikaan lapsi ei ole ollut, koska yleensä juoksevat kovaa ääntä piiloon huoneeseensa.
Ruuanlaitossa ovat auttaneet pitkäpinnaisempaa isäänsä joitain kertoja, mutta se on tietysti hankalaa siinä mielessä, kun ollaan yleensä kuumien lähteiden (ts. hellan tai uunin) kanssa tekemisissä. Saa olla todella varovainen.

Kyllä on tullut mietittyä itsenikin, että millaisiin keittiöpuuhiin lapsia ottaisi mukaan. Leipominen lasten kanssa olisi ehkä jossain vaiheessa kivaa, kun ei olisi suoriutumispaineita leivonnaisten täydellisen(?) onnistumisen suhteen. Mutta kun ei haluta syödä eikä syöttää lapsille tällaisia tuotteita normaalina arkena, vaan yleensä vain niissä aiemmin mainituissa "tilaisuuksissa" eli juhlissa, niin leipomatta jää

Meillä leivotaan pullaa, pipareita ja keksejä. Pienimmät saa korvapuustien teon ajaksi omat taikinapalat ja muovailevat niitä aikansakuluksi ja tekoset toki myös paistetaan
Kun teen marsipaani-, tai sokerimassakoristeita, annan pienet palat porukan pienimmille ja näin saan rauhassa tehdä koristeita muulloinkin kuin öisin
Yllättävän paljon pieni lapsi vetäisi marsipaania, jos itse saisi valita

Olin kesällä hoitamassa kahta alle kouluikäistä lasta kolmen viikon ajan. Pari kertaa tuli leivottua ja annoin heidän tehdä suurimman osan yksin, mutta tarkoissa mitoissa ja kaulimisessa tarvittiin minun apuani. Suojasin pöydän hyvin, niin ei haitannut vaikka läiskyi vähän yli

Minulla on 2,5 vuotias tyttö ja 1-vuotiaat kaksoset. Ei ihan joka viikko saada tällä porukalla leivottua, mutta esikoinen on ollut mukana pienestä pitäen. Mielellään katsoo vierestä mitä tehdään ja haluaa itse sekoittaa lusikalla tai kaulita tai laittaa aineksia kulhoon. Ollaan leivottu ainakin muffinsseja, pipareita, pullaa ja sämpylöitä. Kerran sattui niin, että leivottiin pari maalaisleipää. Otettiin leivät uunista ja palohälytin alkoi soimaan (ei siis palanut kuitenkaan). Tyttö ei vielä paljon puhunut silloin ja kun isi tuli töistä kotiin, niin tyttö vaan huusi "piip piip" "piip piip". Sitten meni näyttämään leipää ja sanoi aina "piip piip". Tälläisiä hauskoja muistoja tulee lasten kanssa leipoessa.

Oma poikani on lähes 2,5v ja viime jouluna leivottiin yhdessä pipareita. Yllättävän vähän jopa söi taikinaa, kiltisti odotti, että minä kaulitsin taikinan ja hän sitten sai painella piparit. Äitini osti hänelle viime jouluna oman, pienen puisen kaulimen ja on kerran tai pari ollut pullaa leipomassa sen jälkeen.

Olisin varmaan ottanut jo aiemmin mukaani leipomaan, mutta eipä tuo osoittanut kiinnostusta ennen tuota viime joulua.

Mulla on 3v poika ja hän on ollut leipomisessa mukana heti kun on istua osannut. Ensiki se oli vain taikinalla lätväämistä. Tuosta 2v alkaen on tehnyt pipareita (painanut muotilla), vatkannut omassa kulhossa oman kakkutaikinan, levittää täytettä voileipäkakkuihin,mut suurin ilo tulee sokerimassan leipomisesta. Poika siitä harvinainen,että ei suostu maistamaan mitään mitä tekee, on sitten raakaa tai kypsää paitsi korvapuusteja kypsänä.
Mutta, lapsen kanssa, pienenkin, voi tehdä jo viakka mitä. Vaatii vain himena enemmän aikaa ja tietty sitä kärsivällisyyttäkin.
Leipominen lapsen kanssa on aivan ihanaa

Meillä isompi tyttö (5 v) on osallistunut leipomiseen n. 2 vuotiaasta asti. Aluksi hän auttoi aineiden laittamisessa kulhoon, taikinoiden sekoittelemisessa ja sai usein myös oman taikinan palan eteensä muovailtavaksi äidin tehdessä muita juttuja. Nykyään hän mittailee aineita, rikkoo munat ja sekoittaa taikinan. Ja auttaa mittojen ja kulhojen kantamisessa ja siivoamisessakin Kuopus (1.5 v) osallistuu lähinnä seuraamalla sivusta. Kovin pitkään ei viihdy pelkästään katsomassa muiden touhuja, niin silloin annan pienen nokareen taikinaa leivottavaksi. Tosin ei ymmärrä vielä tehdä taikinalle mitään, vaan laittaa sen suoraan suuhun

Tämä aihe kiinnostaa minua kovasti, koska minulla on leivontaan hurahtanut 6-vuotias tytärpuoli. Jostain syystä leipomisharrastuksen toteutus näyttää jääneen minun harteilleni. Sainkin täältä hyviä vinkkejä siihen, mitä lapsen voi laittaa itse tekemään. Kaipaisin myös vinkkejä ohjeista, joihin voi laittaa jo n. ala-aste ikäisen "päävastuuseen", kun itse valvoo hommaa vierestä ja opastaa tarvittaessa. Eli käytännössä, jos teillä on tiedossa esim. "heitetään aineksen kulhoon, sekoitetaan ja uuniin" -tyyppisiä ohjeita, kuulisin niistä mielelläni.

Meillä lapset leipoo (6 ja 10 vuotiaat) kutakuinkin sujuvasti mokkapalat joten suosittelen kokeilemaan niitä Netistä löytyy lukuisia ohjeita mokkapaloihin joten kannattaa surffata sieltä itselleen paras versio. Nykyään kun on olemassa niin paljon erilaisia muunnoksia jo perinteisistä mokkapaloista.